THJKB:n toisen (vai kolmannen, debyyttejä kun oli kaksi) levyn nimi lupailee ennakkoluulottomuutta ja ehkä jopa punkkia. Soundimaailmaltaan Ruuvimeisseli perseessä on debyyttejä, Vade Retro Satanus I ja II, elektronisempi, johtuen luultavasti konevelho Black Peräkärryn taiteellisen panoksen kasvusta, sekä epätasaisempi. Levy liikkuu rockin, elektron ja juurikin sen punkin maisemissa olematta tunnistettavasti mitään niistä.
Ruuvimeisseli perseessä on kaksijakoinen levy. Osa biiseistä on selkeää hittiainesta: tartuvia melodioita ja mukavaa kuunneltavaa, osa sen sijaan tarkoituksettoman oloisia mökärypistyksiä kirskuvilla vokaaleilla, jotka rikkovat kokonaisuuden ja ylittävät ärsytyskynnyksen. Myöskään coverit (Aknestikin Suomirokkia ja Kake Randelinin Nasta pimu) eivät toimi niin hyvin kuin covereiden mielestäni pitäisi perustellakseen biisin päätymisen levylle asti.
Ruuvimeisseli perseessä jää joka tapauksessa plussan puolelle.
THJKB rakentaa tinkimättömästi omaa kaaostaan. Vahva livebändi on onnistunut tartuttamaan myös digitaaliseen muotoon osan kiehuvasta energiastaan. Tuomas Henrikin ulosanti Päin vittua -biisissä tuo muuten hämmentävän elävästi mieleen Jyrki Nissisen. Kaikki alko siitä kun elämä meni päin vittua!
YYY
Kirjoittaja:
Laura Myllykoski
Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.
