Sosiaaliset ja minä
Olen harkinnut Facebookin liittymistä. Kävin jopa katsomassa The Social Network -elokuvan osittain siksi, että saisin tietää jotain ratkaisevan tärkeää tuosta lähes kaiken kattavasta viestintätavasta. Olin vatvonut rekisteröitymisen kanssa viikon, maannut olohuoneen lattialla peiton alla pohtien ulkopuolisuutta, käynyt täyttämässä jo etusivun tiedot ja tyhjentänyt sitten laatikot. Mikä Facebook oikein on? Mitä sillä todistaisin? Olemassaoloani ja sen tärkeyttä, minuuteni erilaisuutta? Yksilöllisyyttäni massojen samankaltaisuudesta huolimatta? Loisinko siellä uuden postmodernin identiteettini statuspäivitysten ja kuvien avulla?
Ystäväni muistutti minua, ettei Facebookin tarvitse koukuttaa, vaan parhaimmillaan se voi toimia yhtenä kommunikoinnin ja nyky-yhteiskunnassa tarpeellisten yhteyksien osana. Sosiaalisten verkostojen luominen, erityisesti työelämää ajatellen, on välttämätöntä. Voiko niitä edes rakentaa enää ilman Facebookia? Työ- ja vapaa-ajan asioista sovitaan yhteisesti ja vaivattomasti Facebookin kautta. Kukaan ei enää laita sähköpostia, tekstiviestejä tai soita. Paitsi äitini, jolla kuitenkin on Messenger. Olen varma, että piakkoin hänkin on Siellä.
Kun pohdin Facebookin synkkää performatiivista ja tunnustuksellista luonnetta, toinen ystäväni huomautti, että minuuden, sukupuolen ja identiteetin esittäminen on läsnä myös live-tilanteissa. Vai eikö treffeilläkin haluta vaatteiden avulla antaa itsestä tietty kuva? Mitä profiilikuvamme kertoo meistä? Oikeastaan – onko edes olemassa sosiaalista tilannetta, jolloin emme esittäisi? Onko joka päivä erilaisissa tilanteissa tavattu koulukaveri sama kuin Facebookissa? Onko kotiminä sama kuin Facebook-minä?
Statuspäivitykset ovat oma taiteenlajinsa. Mitä niihin on oikein soveliasta laittaa? Maalaisjärjellä ajateltuna ei koskaan mitään niin henkilökohtaista, ettei sitä voisi satapäiselle ystäväjoukolle kertoa kasvotusten. Eräs ystäväni laittaa statuksiinsa rehellisesti ajatuksiaan, toinen käyttää sitaattitekniikkaa, kolmas puhuu puhtaasti arkisista asioista, neljäs ei päivitä statuksiinsa mitään. Tai sitten ne eivät näy, sillä ovathan rajoitukset olemassa. Vaalityötäkin Facebookissa tehdään, miksei? Siellähän kaikki kuitenkin ovat. Tuhansien ystäväpiirillä saavutetaan jo huomattava määrä lukijoita. On häikäilemätöntä hyödyntämista ja statusspämmiä, tunnustuksia ja todistuksia. Olisiko siellä tilaa myös minun identiteettini teksteille?
En ole Facebookissa – vieläkään.
Kirjoittaja:
Jenni Kinnunen
Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.
