Melko monessa liemessä alati kiehuvan ahkeroitsijan Samae Koskisen edellisestä soololevystä on ehtinyt kulua vasta vajaat pari vuotta, mutta herra on jo muun touhunsa ohessa (esim. bändinsä Sister Flon tuorein levy ilmestyi loppuvuodesta) ehtinyt kirjoittaa kokonaisen albumillisen uutta materiaalia itselleenkin. Edellisellä levyllä kynäapuna oli itse Kauko Röyhkä, mutta tällä kertaa Koskinen on myös itse väsännyt kaikki levyn tekstit.
Lähtökohdat tietäen huomio kohdistuu aluksi ehkä hieman liikaakin lyriikkaan, joka ei suinkaan ole Koskisen vahvinta osaamista. Pienet kömpelyydet on helppo antaa anteeksi, kun antautuu musiikin vietäväksi ja huomaa taas, kuinka kadehdittavan helposti mieheltä säveltäminen luonnistuu. Levy on helposti tarttuvampi ja melodisesti monipuolisempi kuin laajalti hehkuteltu Elossa (2009), ja vaikka tuolloin kyseessä olikin ns. konseptialbumi saman kehyksen sisälle rakennettuine tarinoineen, on uutukainen myös tiiviimpi kokonaisuus.
Albumilla soittaa Koskisen taustaorkesterina tunnetun Taikabändin jäsenten lisäksi lukuisa joukko vierailevia, muista yhteyksistä tunnettuja ja arvostettuja aikalaismuusikoita, esim. Aavikossa kannuksensa ansainnut rumpukone Tomi Leppänen sekä kosketintaitaja Okke Komulainen (mm. Liekki). Sekalaisesta seurakunnasta huolimatta tai juurikin sen ansiosta levy kuulostaa oikealta bändilevyltä ja svengaa parhaimmillaan kuin hirvi.
****
Kirjoittaja:
Marko Pyhähuhta
Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.
