Raha ei osaa ratkaista
Opiskelemaan pääsy on ollut meille kaikille helpotus. Onnellinen on se kellä on opiskelupaikka. Mutta sisäänpääsyn ja tenttikierteen jälkeen iskee seuraava paniikki: mitä sitten tapahtuu, kun paperit ovat kädessä ja valmistuminen on totta?
Uudet tilastoluvut opiskelijoiden työllistymisestä eivät rauhoita mieltä. Työmarkkinoiden käänne parempaan ei ole tarttunut yliopistoista valmistuneisiin. Akateeminen työtön ei ole enää tilastopoikkeus: koko maassa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kasvanut vuodessa noin puolella. Epävarmuus jatkuu. Tästä voi tehdä ainakin kahdenlaisia johtopäätöksiä: oikeita tai vääriä.
Oikea johtopäätös koskee korkeakoululaitoksen rahoittamista. Nykylinjaus, joka kannustaa hakemaan yliopistoille ulkopuolista rahaa yksityisiltä lahjoittajilta, voi tuottaa hyviä tuloksia muuallakin kuin Aalto-yliopistossa. Vastuu perusrahoituksesta kuuluu valtiolle, mutta myös markkinoilta kertyvät lisäeurot osataan yliopistoissa käyttää. Sen sijaan puhe lukukausikausimaksuista on aika lopettaa. Heti alkuunsa. On kohtuutonta edellyttää, että opiskelijat maksaisivat toimeentulonsa lisäksi vielä koulutuksensa – vain päätyäkseen kortistoon jonottamaan ensimmäistä työpaikkaansa.
Pidän maksutonta opiskelua perustavana oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Omatkin opiskeluni olisivat jääneet haaveeksi lukukausimaksujen maailmassa. Maksuttomuutta voi perustella oikeudenmukaisuuden ohella taloudellisinkin argumentein: jos opinnoilla olisi hintalappu, ne jäisivät paitsi vähävaraisilta myös riskejä välttäviltä ihmisiltä väliin. Osa kansallisesta lahjakkuusreservistä jäisi käyttämättä. Suomen vahvuus on ollut se, että koko ikäluokalle on tarjottu mahdollisimman korkeaa koulutusta. Emme kaipaa mallia, jossa yksin raha ratkaisee.
Väärä johtopäätös taas olisi opiskelupaikkojen vähentäminen vastaamaan pienempää akateemisen työvoiman kysyntää. Päinvastoin: juuri työttömyyden aikana kannattaa panostaa koulutukseen. Näin työvoiman tarjontaa säädetään kysynnän mukaan ja samalla seuraavaan nousukauteen saadaan entistäkin osaavampia tekijöitä. Koulutus ei koskaan valu hukkaan. Koulutetut ihmiset ovat Oulunkin rikkaus, jota ilman tämä olisi paljon karumpi kaupunki.
Kirjoittaja:
Tytti Tuppurainen
Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.
