Pitelet käsissäsi Oulun ylioppilaslehti Ylkkärin kaupunkijakelunumeroa. Ylkkäri on jäsenlehti, jota Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkaissut vuodesta 1961 lähtien. Ylioppilaskunta sen sijaan on järjestö, johon jokainen Oulun yliopistossa opiskeleva henkilö kuuluu. Järjestössä tehdään edunvalvontatyötä ja pyritään edistämään opiskelijan hyvää elämää. Samalla ylioppilaskunta tarjoaa harjoittelualustan ja ponnahduslaudan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön niille, joilla tarmoa ja innostusta opiskeluelämän ohessa siihen riittää.

Ylioppilaslehden rooli on kokenut 60-luvulta tähän päivään tultaessa yhtä suuren muodonmuutoksen, kuin opiskelijan arkikin. 70-luvulla Ylkkärissä räyhättiin opiskelijan oikeuksien nimissä hyvinkin radikaalisti ja kovaan ääneen, mutta tähän päivään tultaessa opiskelijaliikkeen yhteinen poliittinen tunteen palo on hiipunut. Opiskelijan arkeen ei enää mahdu tulenpalavaa innostusta (eikä kenties uskoakaan) poliittiseen vaikuttamiseen. Tutkintorakenteiden muutokset ovat kiristäneet opiskelutahtia, ja koska opintotuki ei yksin riitä elämiseen, on töissäkin käytävä. Raskas ylioppilaskuntapoliittinen paatos ei enää ole se kaikista kovin juttu, joka opiskelu- ja työpäivän jälkeen tuntuisi houkuttelevimmalta rentoutumiskeinolta. Varsinkaan, kun rajattu tutkinnon suorittamisaika tikittää takaraivossa.

Ylkkärin roolista käydään aika ajoin keskustelua, mutta kenelläkään ei tunnu olevan timanttista näkemystä siitä, mihin lehden tulevaisuutta tulisi luotsata. Epäselvyys ei ole ihme. Käsite ”opiskelija” on tänä päivänä paljon häilyvämpi kuin aiempina vuosikymmeninä. Opiskelija ei ole myöskään stereotyyppi, joka viettää kaiken aikansa yliopistolla, kiertää opiskelijabileitä, verkostoituu pelkkien opiskelijakollegoiden kanssa ja elää laput silmillä pelkkää opiskelijaelämää. Hän on nuori, joka opiskelee ja käy töissä. Hän on myös nuori kaupunkilainen, mahdollisesti myös jo äiti tai isä.

Tänä päivänä printtilehtien olemassaolo ei ole enää itsestäänselvyys. Viime aikoina pintaan on pulpahtanut myös kysymys siitä, onko paperisella Ylkkärillä mitään merkitystä, vai riittäisikö pelkkä verkkolehti, jolloin ylioppilaskunta säästäisi painokuluissa. Hypisteltävää paperilehteä ei kuitenkaan korvaa mikään. Siitä kuuluu paperilehden rapina, siitä tarttuu käsiin painomustetta ja se tuoksuu – no, paperilehdeltä. Siinä on vissi ero. Ylioppilaslehti, joka olisi luettavissa vain verkossa, ei olisi ollenkaan sama lehti, kuin paperinen versionsa. Paperille painettu Ylkkäri, jota jaetaan kampuksella mutta myös sen ulkopuolella, on kuitenkin näkyvä muistutus ylioppilaskunnan ja opiskelijakulttuurin olemassaolosta.

Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.