Akateemisen olutseuran jäsen ei yleensä innostu valtavirtaoluesta. Tärkkelys ja lisäaineet tekevät oluesta kustannustehokkaan, mutta pilaavat maun. Olutilloissa maistellaan lähinnä hanaoluita, pullon kun voi viedä kotiinkin.

Oulun akateeminen olutseura tuo mieleen kaksi ajatusta: joko se on tekosyy juopottelulle, tai sitten armotonta hifistelyä viinin sijaan oluella. ”Yleensä jompikumpi näistä ääripäistä korotstuu, kun kuuntelee ihmisten ennakkokäsityksiä olutseurasta”, toteaa seuran puheenjohtaja, tohtorikoulutettava Ville-Valtteri Visuri ja hörppää olutta. Tällä kertaa hänellä on tuopissaan Stallhagen red alea.

Paikalle Tuiran Oluthuone Parkkiseen on saapunut viisi oluesta kiinnostunutta miestä. Jokainen on käynyt hakemassa eteensä tuopillisen kiinnostuksensa kohdetta.

Tunnelma on leppoisa. Miehet kyselevät toisiltaan suosituksia siihen, millä oma tuoppi kannattaa täyttää. Juopotteluksi touhua ei voi sanoa. ”Tyypillisesti lähdemme kymmenen maissa pois. Yleensä oluita tulee juotua illan aikana kolmesta neljään”, Visuri arvioi. Liian nopea oluen lipiitys ei antaisi aikaa makustella juomaa rauhassa. Toisaalta liian päihtyneenä maistelu olisi yhtä tyhjän kanssa.

Teekkareita ja luonnontieteilijöitä

Jonkinasteista hifistelyä oluiden maistelu luonnollisesti on. Jokainen seuraan kuuluva on oluista kiinnostunut. Olutmerkeistä ja -tyyleistä puhutaan ja niitä vertaillaan. Seuran postituslistalla on nelisenkymmentä jäsentä. Illanistuijaisissa, joita järjestetään kuukausittain, kokoontuu useimmiten kymmenisen henkilöä.

Visurilla meni edellisviikolla 700 maistetun oluen raja rikki. ”Onhan se puheenjohtajalle uskottavuuskysymyskin”, Visuri toteaa.
Seuran keskimääräinen jäsen on opintojensa loppusuoralla oleva mies, yleensä teekkari tai luonnontieteilijä. Postituslistalla on naispuolisia jäseniä, mutta illanistujaiset ovat täyttyneet tähän asti miehistä.

Olen ollut yllättynyt, kuinka paljon seuraan kuuluvat tietävät oluesta entuudestaan.

”Olen ollut yllättynyt, kuinka paljon seuraan kuuluvat tietävät oluesta entuudestaan”, Visuri sanoo ja arvio, että lähes jokainen juonut yli viittäkymmentä eri olutta. ”Minä en ole tainnut ehtiä ihan viittäkymmentä olutta maistaa”, sanoo ensimmäistä kertaa illanistujaisiin osallistuva Antti Kaasila.

Illanistujaisissa, tai yleensä ravintoloissa, miehet tilaavat oluensa lähes yksinomaan hanasta. ”Se on se oikea ja perinteinen tapa”, sanoo Kaasilan tapaan ensimmäisissä illanistujaisissa oleva Matti Koskela. Alusta asti olutseuran toiminnassa mukana ollut Tapani Himanka komppaa Koskelaa. ”Hanaolut liittyy jotenkin baariin. Pullon voi juoda kotonakin.”

Löytyy hanaoluen juomiselle järkisyykin. ”Olut ei säily hanassa hirveän kauaa. Sen on siis oltava melko tuoretta”, Visuri huomauttaa.

Tärkkelys ja lisäaineet pilaavat maun

Yhdestä asiasta näillä miehillä luulisi löytyvän mielipiteitä: mikä tekee hyvästä oluesta hyvän? Visurin mukaan kysymykseen on helppo vastata ensin toisin päin, eli mikä tekee pahasta pahan?
”Ensinnäkin olut vastaa aina tyyliään. Esimerkiksi vaaleasta lagerista on mielestäni vaikea saada hyvää.” Kukaan ei näytä nauttivan suomalaisia valtavirtaoluita. ”Kyllä niillekin on paikkansa”, Tapani Himanka muistuttaa. Hänen mukaansa esimerkiksi saunaan vietävän oluen tärkein ominaisuus on helppous.

Yksi väärä uskomus on, että olut on parhaimmillaan mahdollisimman kylmänä. Osa oluista pitäisi juoda lähes huoneenlämpöisenä.

Karhut, lapinkullat ja koffit saavat kuitenkin raadilta tuomion ominaisuuksistaan. ”Niissä on tärkkelystä ja lisäaineita. Se on helpoin tapa pilata olut”, Visuri sanoo. ”Ongelma riivaa vähän jokaista halvempaa olutta”, Visuri jatkaa, mutta muistuttaa samaan hengenvetoon, että tärkkelyksellä ja lisäaineilla oluen hinnan saa alas ja säilyvyyden hyväksi – maun kustannuksella.

Entä minkä olutmerkin maku on suurin kupla? Vastaus tulee raadilta kuin yhdestä suusta: ”Fosters.” ”Se on muka premium, mutta ei siinä ole oikein muuta premiumia kuin se että siinä lukee niin”, Visuri selventää.

Miesten mukaan olueen liittyy muutamia muitakin melko yleisiä vääriä uskomuksia. ”Kuten esimerkiksi se, että tumma olut on vahvaa. Ei tummuus ole kuin väri. Ja usein se on jopa väriainetta”, Visuri kertoo. ”Yksi väärä uskomus on, että olut on parhaimmillaan mahdollisimman kylmänä. Osa oluista pitäisi juoda lähes huoneenlämpöisenä. Eikä oikeastaan ikinä jääkylmänä”, Himanka sanoo.

Perinteiset olutmaat kangistuneet tapoihinsa

Kun olutkulttuurista puhutaan laajemmin, ajautuu keskustelu yleensä eri maiden olutkulttuurien ja oluttyylien vertailuun. Niin käy usein myös akateemisen olutseuran keskusteluissa. Siinä missä yksi vannoo pohjahiivaoluen eli lagerin nimeen, toinen pitää suosikkityylinään jotain ale- eli pintahiivaoluiden kattavasta valikoimasta.

Visurin suosikkityylejä ovat Imperial Stout, India Pale Ale ja savuinen Raunchbier. Savun maku ei ole oluessa kaikkien mieleen. ”Minä en esimerkiksi voi oikein sietää”, Himanka sanoo. ”Kun minä taas näen savuoluista unia”, Visuri jatkaa.

Keskustelua käydään myös maista, joissa on vahva olutkulttuuri, ja sen myötä luonnollisesti paljon panimoita. Perinteiset olutmaat eivät saa raadilta pelkästään positiivista vastaanottoa. Esimerkiksi saksalaista olutkulttuuria he pitävät turhan konservatiivisena.
”Saksassa juodaan oikeastaan vain lageria. Tai toisaalta Tšekissä pilsneriä ja Briteissä alea ja bitteriä. Tavat ovat satoja vuosia vanhoja, eivätkä ne uusiudu”, Visuri täsmentää.

Hänen mukaansa Yhdysvalloista kumpuaa varsin nuorekas ja miellyttävä olutkulttuuri. Kulttuuri, jossa on valtavasti rohkeita pienpanimoita, joissa uskalletaan haastaa vanhoilliset käsitykset siitä, miltä oluen tulee maistua.

Mutta osataan sitä Suomessakin. ”Täällä on valtavasti pienpanimoja, joissa osataan paljon”, Visuri jatkaa.

Suomessa laajat valikoimat hifistelijälle

Olutkulttuuri Suomesta kuitenkin puuttuu. Akateemiset oluenjuojat löytävät puutteesta hyvääkin. Sen myötä olut on paljon tuontiolutta, joten suomalaisesta lähikaupasta saattaa löytyä kansainvälisesti kattavampi olutvalikoima kuin esimerkiksi saksalaisesta kaupungeista. Oulun akateeminen olutseura on valinnut kantapaikoikseen Oluthuone Leskisen ja Oluthuone Parkkisen, koska niissä valikoima on laajin.

Kun oululaisesta oluthifistelijästä tuntuu, että hän on käynyt kaupunkinsa olutvalikoiman läpi, löytyy apu suhteellisen läheltä.
”Helsingissä on yksi maailman kattavimmista oluvalikoimista”, Visuri toteaa.

Oulun akateeminen olutseura on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan harrasteseura. Laittamalla viestin osoitteeseen oulun.akateeminen.olutseura ät gmail.com, pääsee seuran postituslistalle. Seura järjestää kuukausitapaamisia joka kuukauden kolmas keskiviikko kello 19 alkaen.

Ohrasta maissiin ja Alesta Lageriin

Olut on maailman suosituin ja vanhin alkoholijuoma. Se on mallasjuoma, jota valmistetaan käyttämällä sitä vedestä, humalista ja maltaista.

Oluen valmistusaineet vaihtelevat valmistusmaan raaka-aineiden mukaan. Siinä missä Euroopassa käytetään pääasiassa ohraa tai vehnää, Aasiassa raaka-aineena toimii usein riisi ja Amerikoissa maissi.

Leijonanosa oluttyyleistä tulee Saksasta, Englannista, Tšekistä ja Belgiasta, jotka ovat perinteisiä olutmaista. Sittemmin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kiinassa, Irlannissa ja Tanskassa on alettu valmistaa olutta merkittävästi aiempaa enemmän. Oluiden erot johtuvat pitkälti eri oluttyyleistä. Mitään panimoita sitovia ohjeita eri tyyleihin ei kuitenkaan liity. Oluet jaetaan tyyleihin käymistapansa perusteella.

Lager eli pohjahiivaolut on yleisin oluttyyppi. Suomalaiset oluet ovat yleensä lagereita.

Ale on puolestaan yleisnimi pintahiivaoluille. Pintahiivaoluen valmistuksessa hiiva nousee käymisen aikana käymisastian pinnalle.

Ale voidaan jakaa lukuisiin erilaisiin alatyyleihin, kuten Portteri, Stout, Mild, Bitter, Barley Wine, Old, India Pale Ale, Pale ale, Dark ale, Country ale, Brown ale ja Scottish ale. Amerikkalaisia alatyylejä ovat puolestaan Pale Ale, Strong Pale Ale, Imperial/Double India Pale Ale, Amber/Red Ale, California Common, Imperial/Double Red Ale, Golden/Blond Ale ja Brown Ale.

Suomen suurimpia olutpanimoita ovat Sinebrychoff, Hartwall ja Olvi, joista ainoastaan Olvi on suomalaisessa omistuksessa. Kolmen suurimman lisäksi Suomessa on vahva pienpanimokulttuuri. Pienpanimoita on Suomessa parisenkymmentä.

Lisätietoa olutmerkeistä ja -tyyleistä:
www.olutopas.info

Lähde: Olutwiki,
www.olutopas.info/wiki

Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.