Sosiaalinen media ja mobiililaitteet ovat kiistämättömän keskeinen osa nykykulttuuria. Työ ja opiskelukin ovat muuttumassa sosiaalisemmiksi ja verkottuneemmiksi. Mutta kuinka humanisti tarttuu viestintäteknologiaan - onko kone yhä mörkö?

Yllä olevaa kysymystä pohdittiin lokakuun puolivälissä, kun Oulun yliopiston humanistinen kilta järjesti kolmipäiväisen Verkossa.hum-koulutuksen. Koulutus antoi opiskelijoille käytännöllistä tietoa esimerkiksi siitä, kuinka kännykkä saa pelottavan puiston tuntumaan turvallisemmalta ja kuinka tenttikirjan voi tehdä ryhmätyönä.

Humanisteille ja kasvatustieteilijöille suunnattuun koulutukseen kutsuttiin esitelmöimään joukko yrittäjiä ja yliopiston tutkijoita, joiden osaamisalat vaihtelivat opettamisesta markkinointiin ja sosiaalisen median yrityskäyttöön. Lisäksi opiskelijoille kerrottiin Oulun yliopiston omissa sähköisissä järjestelmissä tapahtuvista muutoksista, kuten tulevasta Noppa-portaalista.

Kännykkä tuo turvaa

Koulutuksen aloittivat kulttuuriantropologit Tiina Suopajärvi ja Johanna Ylipulli, jotka toimivat tutkijoina monitieteisessä UbiAnthropos -projektissa. Heidän työpajassaan viestintäteknologiaa lähestyttiin arjen näkökulmasta: osallistujat pohtivat keskustellen ja kollaaseja askarrellen sitä, millaisiin paikkoihin kännykät, läppärit ja pöytäkoneet asettuvat heidän elämässään.

Kävi ilmi, että laitteet muokkaavat käyttäjiensä tilakokemuksia monin tavoin: esimerkiksi pelottava puisto voi tulla turvallisemmaksi, jos sen läpi kävellessään voi puhua kännykkään. Osallistujille annettiin myös mahdollisuus osallistua Suopajärven ja Ylipullin tutkimukseen täyttämällä kahden viikon ajan viestintäteknologioiden käyttöä kartoittavaa päiväkirjaa.

Mallia otettu kasvatustieteistä

Viestintäteknologia on läsnä myös opiskelussa. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimivan Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön Niina Impiö ja Venla Vallivaara keskittyivät työpajassaan siihen, kuinka teknologiaa voi käyttää yhteisöllisen oppimisen tukena.

Blogit ja virtuaaliympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen yhdessä tekemiseen, jos työskentelyn tueksi saadaan pedagogisesti pätevää ohjausta.

Kirjallisuudenopiskelija Elisa Björkmanin mielestä pajassa käsiteltyjä asioita oli helppo linkittää omaan opiskeluun ja kokemuksiin ryhmätyöskentelystä. “Työpaja herätti intoa panostaa enemmän yhdessä opiskeluun, esimerkiksi mahdollisiin tuleviin ryhmätöihin.” Paja herätti osallistujiissa kysymyksiä myös yliopisto-opiskelun käytännöistä: voisiko niitä kehittää aktiivisempaan ja sosiaalisempaan suuntaan? Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa menetelmien kehittäminen on jo pitkällä - yksinäinen tenttiinluku ei ole ainoa tapa opiskella. Miltä kuulostaisi vaikka kurssin tenttikirjan kirjoittaminen ryhmätyönä?

Tiimityötä verkkotyökaluilla

Keskustelun ja yhteistyön merkitys korostui myös työelämäkeskeisempien puhujien esitelmissä. Viestinnän moniosaaja Antti Isokangas ja internet-liiketoimintaan erikoistunut Joona Nuutinen piirsivät kuvaa nykyajan asiantuntijasta, joka toimii sujuvasti tiimissä ja jakaa osaamistaan avoimesti.

Kuten Joona Nuutinen osuudessaan kiteytti, työkulttuuri on muuttumassa yhä työryhmäkeskeisemmäksi; perinteiset jähmeästi toimivat intranetit korvautuvat yhä useammin joustavasti verkkotyökalujen avulla toteutettavilla tiimitöillä. Näin koko työyhteisön käsite on muuttumassa.
Työtä tehdään yhä enemmän yksittäisen organisaation rajat ylittävissä tiimeissä, jolloin sosiaalisuuden ja tiedonjakamisen taidot korostuvat entisestään.

Antti Isokankaan mukaan muutoksessa ei pitäisi keskittyä niinkään laitteisiin ja ohjelmistoihin vaan työympäristön toimintatapoihin: jos yrityksen tuotteita markkinoidaan sosiaalisessa mediassa, työntekijöiden on sisäistettävä sosiaalisen median logiikka.

Toimivampaa tiedonkulkua

Yliopiston sisällä toimintatavat muuttuvat hitaasti, laitos ja luennoitsija kerrallaan. Käytännössä näitä ongelmia joutuvat pohtimaan Oulun yliopiston verkkouudistushanketta vetävä Laura Kanninen ja Noppa-portaalia kehittävä Paula Airaksinen, jotka kertoivat osallistujille opiskelijoihin vaikuttavista muutoksista.

Uudet sähköiset järjestelmät lupaavat opiskelijalle toimivampaa tiedonkulkua ja tehokkaampaa ajankäytön suunnittelua - jos sekä kurssien vetäjät että opiskelijat ottavat järjestelmät käyttöönsä.
Tällä hetkellä tilanne on, että monet yliopiston tarjoamista sähköisistä palveluista ovat opiskelijoille täysin tuntemattomia. Sähköiset opiskeluympäristöt yhteen kokoava Kompassi-portaalikin oli infoon osallistuneille humanistiopiskelijoille uusi asia.

Verkossa.hum-koulutus järjestettiin opiskelijavoimin, Universitas Oulu -kehittämishankkeen piirissä. Osallistujilta saatu palaute osoitti, että verkossa toimimisen haasteisiin olisi tartuttava myös tiedekuntatasolla.
Jos opiskelijoista halutaan avoimia ja osaavia tietoyhteiskunnan jäseniä, heille on annettava siihen riittävästi tukea - niin teorian kuin käytännönkin tasolla.

Suomen kielen opiskelija Anna-Mari Kettunen summaa kokemuksensa: “Työelämässä pärjätään enää harvoin ilman internetiä, josta sosiaalinen media on kahmaissut valtaisan palan itselleen. Olisikin mielestäni tärkeää, että opiskelijalle on tarjolla tällaisia koulutuksia, jotka auttavat sukkuloimaan sähköisen ympäristön sokkeloissa.”

Kirjoittajat ovat osa Verkossa.hum-koulutuksen järjestänyttä työryhmää.

Tämän termin mukaisia kirjoituksia ei tällä hetkellä ole.