Suomalainen tietää saamelaisista keskimäärin hävettävän vähän. Mistä se johtuu? Miten tiedon määrää voisi lisätä? Kenellä on päävastuu?

Ajatus omavalintaisella hetkellä suljetussa tilassa suoritettavasta tietokonetentistä houkuttelee monia opiskelijoita. Se tarjoaisi ajankäytön suunnittelun vapauden ja vähemmän stressaavan tenttausmiljöön. Oulun yliopistosta tällainen tila ja järjestelmä vielä kuitenkin puuttuvat.

Ensimmäisen vuoden kirjallisuuden-opiskelijan Emilia Leppälän kulkeutuminen Oulun yliopistoon ei ollut helpoimmasta päästä. Ensimmäistä kertaa hän haki opiskelemaan vuonna 2008. Yliopiston ovet eivät avautuneet silloin, eivätkä seuraavallakaan kerralla.

Ympäristöteekkarien kiltahuonetta luonnehditaan allasosastoksi, jossa järjestetään monenlaista toimintaa peli- ja pannukakkuilloista hallituksen kokouksiin. Väkeä kiltahuoneella on arkisin iltakuuteen asti, koska monen opiskelijan mielestä kiltis voittaa kodin hengailupaikkana.

Kampuksen kasvoina ylioppilaskunnan taaksen jättänyt Wille Leppämäki ja markkinointia opiskeleva, mallintöitäkin tehnyt Eveliina Ylitalo. 

Joni Saijets, 26, opiskelee saamen kieltä ja valmistuu parin vuoden kuluttua saamen kielen opettajaksi. Hän on kotoisin Utsjoen Karigasniemeltä.

Miia Myllylahti, 20, on blogannut viitisen vuotta. Veteraanibloggaaja ei silti jumita rutiineissa. Hyvä aihe postaukseen saattaa löytyä kameran muistikortilta, biologian-opiskelijoiden kiltahuonekeskusteluista tai mistä vain.

Äidin pöperöt parasta

Hyvinvointitekniikkaa opiskeleva Sonja Samanen kertoo kokeneensa hieman ”hylkiöfiilistä”, sillä lääkiksen ja Linnanmaan väliä rampatessaan hän ei tunne kuuluvansa kunnolla mihinkään - paitsi omaan pieneen ja mukavaan aineryhmäänsä. Lapsesta asti urheilua harrastanut Sonja käy kuntosalilla, hiihtää ja pyöräilee. Yhtenä tulevaisuuden haaveena on saada joskus oma moottoripyörä.